Karhun morsian 4
Karhun morsian - kuvasarjan inspiraatio Inspiraatio tähän kuvasarjaan on noussut suomalaisista karhuriiteistä sekä kertomuksesta karhun morsiamesta. Sarmelan mukaan karhu perinteeseen kuuluu laajalti kertomuksia nuoresta naisesta, joka joutui karhun morsiameksi tai eli karhun kanssa sen pesässä ja synnytti sille pojan. C.- M. Edsman on tarkastellut saamelaisilta 1750-luvulla muistiinpantua kertomusta karhun morsiamesta ja sen suhdetta peijaismenoihin. Kertomuksen pääkohdat ovat seuraavat: Eräällä tytöllä oli kolme veljeä, jotka pitivät sisartaan niin pahoin, että tämä pakeni erämaahan ja lopen väsyneenä osui karhun pesälle. Karhu otti tytön vaimokseen ja tämä synnytti karhulle pojan. Kun poika oli kasvanut isoksi ja lähtenyt pois, karhu ilmoitti vaimolleen, että sen elinaika on kulunut loppuun ja että syksyllä se antaisi vaimonsa veljien kiertää pesän ja surmata itsensä. Näin tapahtuikin, vaikka vaimo yritti kaikin keinoin estää karhua. Ennen kuin veljekset tulivat pesälle karhu pyysi vaimoaan kiinnittämään otsaansa palan messinkiä, jotta se erottuisi muista karhuista eikä poika erehdyksessä tappaisi isäänsä. Karhu myös määräsi, kuinka sitä oli kuolleena kohdeltava, ja kysyi lopuksi vaimoltaan, olivatko kaikki veljet olleet hänelle yhtä pahoja. Tyttö vastasi, että nuorin oli ollut säälivämpi kuin muut. Kun veljekset tulivat pesälle, karhu puri kahta vanhempaa veljeä, mutta antoi nuorimman ampua itsensä. (Matti Sarmela, 81-81.) Kuvissa halusimme yhdistää karhun palautukseen liittyviä rituaaleja ja perinnettä karhun morsiamen tarinaan. Kuvissa karhun morsian suree surmattua puolisoaan ja palauttaa tämän taivaalliseen olotilaansa. Karhuriitti Karhuriitit jakautuivat kolmeen osaan, karhun kaatoon, karhunpeijaisiin ja karhun palautukseen. Kun karhu oli tapettu esitettiin Surmalaulu, jonka ydinsisältö oli se, että metsästäjät eivät suinkaan olleet vastuussa karhun kuolemasta. Se oli vahinko tai karhun itsensä aiheuttama. Näin vältettiin karhun ja sen suvun kosto. Kaadetun karhun kunniaksi järjestettiin juhlat, peijaiset. Karhun kallo oli tarjoilussa kunniapaikalla. Kun lihat oli syöty alkoi karhun paluu. Karhun kallo ja luut kuljetettiin saattueessa pääkallopaikalle, missä karhun kallo ripustettiin männyn oksaan. On myös perimätietoa kallon istuttamisesta seipään päähän. Luut kaivettiin männyn juurelle. Kalloriitissä oli tärkeää vakuuttaa, että metsästäjät olivat kohdelleet karhua kunnioittavasti. Karhun kallo oli palautettu honkaan, johon se karhunsynty-myytin mukaan oli laskettu alas taivaalta. Kallon palautuksessa karhu pääsi takaisin taivaalliseen olotilaansa. (Retkipaikka.fi) Yhteistä paleoarktisten metsästäjäkansojen perinteelle on mm. myytti taivaasta alas lasketusta karhusta, rituaalinen karhun lihan syönti, karhun palauttaminen, karhutoteismi, karhun lukeminen jollain tavoin ihmisen sukulaiseksi sekä kertomukset ja käsitykset siitä, että naisilla on erityinen suhde karhuun. Suomalaisten karhuriittien ja syntymyytin lähimmät vastineet tavataan obinugrilaisilta metsästäjäkansoilta, hanteilta ja manseilta (ostjakeilta ja voguleilta). Yhtäläisyydet ovat yksityiskohtia myöten niin ilmeisiä, että niiden taustalla on jokin historiallinen yhteys; ilmeisesti suomalainen karhumytologia juontaa euraasialaisen metsästyskulttuurin varhaisimmilta (ns. kampakeramiikan kauden) ajoilta. (Matti Sarmela, 71) Karhun palautuksen riittilauluja Kallon kuljetus – Lähde nyt kulta kulkemaan, raha armas astumaan kultaista kujaa myöten, hopeaista tietä myöten! Ei tästä etäälle viedä, viedään mäntyyn mäelle, petäjään pellon päähän. Siihen tuuli turvan tuo, aalto ahvenen ajaa. Sivullasi on siikasalmi, luonasi on lohiapaja. (SKVR VII, 5: 3390) Kallopuun laulu – Minne saatit saaliisi, ennätit hyvän eräsi? Oletko jäälle jättänyt, vaiko tielle tellännyt, uhkuun upottanut? – En ole jäälle jättänyt, uhkuun upottanut, enkä tielle tellännyt. Panin puuhun puhtaaseen, petäjään pienimpään, honkaan havusataan. Panin kuuta katsomaan, Otavaa oppimaan, päivää tähystämään. (SKVR VII, 5: 3396) (Matti Sarmela, 79.) Kuvauskohde/-paikka Kuvauskohteeksemme valikoitui Heinolan Taipaleella sijaitseva karhumänty, jonka museoviraston myöntämä muinaisjäännösrekisteritunnus on 89010002. Museoviraston kuvauksen mukaan “Kyseessä on leveäoksainen, ikivanha mänty peltoon pistävässä metsäniemekkeessä. Ns. Karhumänty on suojeltu myös luonnonsuojelulain nojalla. Nimi johtunee tavasta naulata karhun pääkalloja uhripuihin. Karhumäntyä pidetään muinaisena uhripuuna.” (Museovirasto 1.) Valitsimme kohteen sillä olemme kiinnostuneita historiasta, muinaisuskosta ja muinaisesta karhukultista sekä siihen liittyvistä rituaaleista. Heinola on myös meidän kotikaupunkimme ja projektin aloittaminen tuntui luontevalta juuri omilla kotikonnuilla. Kohteen nykyinen tila Museoviraston on suorittanut tarkastuksen kohteeseen 6.6.2019, jonka mukaan “puu on täysin keloutunut eikä säily pystyssä enää kauan.” (Museovirasto 1.) Kuvaushetkellä puun tila oli sama kuin Museoviraston vuoden 2019 raportissa. Alue on myös luonnontilainen ja puun ympäristö on melko metsittynyt kuten kuvasta 3. (yllä) näkyy. Tämän vuoksi suunnittelimme kilpailukuvat nimenomaan karhuriitin ympärille eikä puuta kokonaisuudessaan ollut mahdollista saada kunnolla kuviin. _____________________________________________________________ Lähdeluettelo Museovirasto 1. Museoviraston arkeologisten kohteiden luettelo: https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=89010002 Museovirasto 2. O Keskitalo, 1970, Heinolan kiinteät muinaisjäännökset, s. 27-29 https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=100315&ttyyppi=pdf&kansio_id=111 Museovirasto 3. K. R. Salovius, 1897. Muinaisjäännöksiä ja muistoja Heinolan kihlakuntaan kuuluvissa Heinolan ja Sysmän pitäjissä, 17-18 (dokumentin sivut 51-52). https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=122707&ttyyppi=pdf&kansio_id=0 Tuija Wetterstrand, 2014, Kunnioitetun pedon palautuspaikka - Heinolan karhumänty, Retkipaikka.fi https://retkipaikka.fi/kunnioitetun-pedon-palautuspaikka-heinolan-karhumanty/ Matti Sarmela, 2007, Suomen perinneatlas. https://www.sarmela.net/_files/200000119-45fe446f8c/Suomen%20perinneatlas-2.pdf?ph=1efc9e7b83
