Jai-Paljukan laidalla maisema aukeaa kohti avaraa, asumatonta erämaata, jonka taustaa vartio vaarojen ketju. Tasapainoilen järkälemäiseltä lohkareelta toiselle, ja tunnustelen voimaa, joka niissä piilee. Tämä uskomaton lohkarevirta, samoin kuin selkäni taakse jatkuva lohkareiden reunustama ja osin täyttämä kuru, on 10 000 vuoden takaisen jääkauden, jäätikköreunaan äkillisesti syntyneen, lyhytikäisen jäätikköjoen virtauksen seurausta. Voiman ovat muinoin tunteneet useat 1800-luvulla eläneet noidat, mm. Rovan Äijä ja Iisakki Aaprahaminpoika Pistokoski, jotka olivat tavallisen kansan parissa hyvien noitien maineessa. Tänne Jai-Paljukalle he kokoontuvat neuvottelemaan, tekemään rituaalejaan ja koettelemaan voimiaan, joihin kuului esimerkiksi siaraiden parantamista, kadonneiden esineiden, ihmisten ja eläinten löytämistä sekä toisten noitien kiroukseen joutuneiden ihmisten auttamista. Pistokosken kerrotaan liikkuneen ilman vetoeläintä toimineella reellä juuri tänne Jai-Paljukalle, sekä myös ajelleen taika-reellä Alatornion kirkon läpi! Rovan Äijän sanotaan hävinneen äkisti jossain, ja ilmestyneen tyhjästä heti sen jälkeen Jai-Paljukalle. Näitä miettiessään ja kivien voimaa tunnustellessaan tuntee tämän päivän ihminen itsensä pieneksi ja elämän mysteerin suureksi. Tiedot Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kojosen kirjasta "Suomen rotkot"/Salakirjat 2014