Vanha Kainulaisen suvun uhrimänty, joka myöhemmin opittiin tuntemaan nimellä "Lönnrotin petäjä". Tämän puun alla Elias Lönnrot istui 1828 kuuntelemassa ja kirjaamassa muistiin Juhana Kainulaisen laulamia runoja, kansanuskomuksia ja loitsuja. Mutta perimätieto kertoo, että jo kauan ennen tätä, puuta oli pidetty uhri- ja pitämyspuuna. Tiettävästi vielä Juhana Kainulaisen isä Lauri on ripustanut puun oksille kaatamiensa karhujen ja susien kallot karhulauluja laulaen. (Kovalainen & Seppo 1997: Puiden kansa).