Auringonnousun hiljaisuuden rikkoo korpin raakkuna. Yönmustuutta kiiltävänä se sinkoilee rotkon yllä, tervehtii. Vaiko hätistää häiritsijää pois? Porttipuro lepää samettisena hohtavan sammalpatjan keskellä, siellä täällä sen päällä retkottaa kannoilleen kääntyneitä kuusivanhuksia. Keskeltä mäntykangasta yllättäen avautuneen 700 metriä pitkän rotkon pystysuorat seinämät tuntuvat kuiskivan salaisuuksia. Ollaan vahvojen energioiden mailla, paikassa, jossa rotkon repeämän päälle kiilautuneen kiven alitse on kuljettu toisiin maailmoihin. Paikassa, jossa tietäjät ja noidat, kuten Ukko-Kinolainen ja Noita Eskelinen ja Vaara-Jaska Eronen ovat parantaneet sairaita ja riivattuja, raahaten heitä kiviportin läpi. Olllaan pyhässä uhripaikassa, jota on myös pelätty. Korppi vaikuttaa kuitenkin leikkisältä, ja Porttilouhi vahvistaa meitä. tietoa mm. Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen kirjasta Suomen rotkot, Salakirjat, 2014 ja https://www.juuka.fi/porttilouhi