Muutin heinäkuussa Saloon ja tutustuin Hiidet.fi -karttapalvelun kautta uuden kotipaikkani lähistöltä mahdollisesti löytyviin pyhiin luonnon paikkoihin. Ilahduin huomatessani, että niitähän löytyy täältä useampia. Kävimme anoppini kanssa Somerojan uhrilähteellä 29.7.2026. Vaikka hän on asunut Salossa reilut 20 vuotta, ei hän ollut lähteestä aiemmin kuullut. Samaa olen tavannut sittemmin kuulla useilta muiltakin salolaisilta. Lähteen löydettyämme, annoin vaistonvaraisesti anopilleni rauhan olla lähteen äärellä ensin itsekseen ja seurasin ihastelemaan ja kuvaamaan lähteestä johtavaa puroa yksityiskohtineen ja maisemineen, kuten tämänkin kuvan aihiona nähdään. Palatessani lähteelle, huomasin anoppini laulavan ja jäin seuraamaan tätä edelleen häiritsemättä toimitusta. Anoppini kertoi sitten asiasta kysyessäni, että kyseessä oli heidän suvun laulu Brasiliasta ja kysyin voisimmeko laulaa sitä yhdessä toistolauluna (suomalaisen runonlauluperinteen mukaisesti) ja näin sitten teimme. Jätimme omat kolikkomme lähteelle ja otimme pulloihin vettä mukaan, hörpyt siinä paikalla ensin. Paikalle sattui samaan aikaan myös koiranulkoiluttaja, joka niin ikään heitti lantin lähteeseen. Olin todella hyvilläni, että lähde näytti olleen siis ihan aktiivisessa käytössä ja sain samalla tutustua uusiin puoliin myös anoppini kulttuurista. Hiidet.fi karttapalvelussa Somerojan uhrilähteeseen on yhdistetty paljon perimätietoa SKS:n arkistoista, mm. seuraavaa: "SKS, Kuusjoki, Halikko 1937 Somerojan lähde Halikossa on ollut kuuluisa vetensä parantavasta voimasta. E. Helenius kertoi, että hänet lapsena oli kastettu tähän lähteeseen silmävian takia. Toimituksen jälkeen oli paiskattu raha lähteeseen, eikä kotiin mennessä saanut katsoa taakseen. Halikossa on ollut muitakin tällaisia lähteitä, esim. Kuittilan pellossa. Niiden vesi juoksi pohjaa (pohjoiseen) päin. Paitsi rahoja uhrattiin nappeja, neuloja ym. Jos joku otti lähteestä uhratun esineen, sai hän sen taudin, joka oli ollut henkilöllä, joka oli sen uhrannut.”