Tämänvuotisen Hiisien kuvakilpailun voittajat: 19 kuvaa ja kaksi liikkuva kuva. Nähdäksesi kuvat suurempina napsauta kuvaa.
Pääpalkinto
Taivaallinen kosketus. Sven Zacek
Pühajärv
Viro, historiallinen Tartumaa, Otepään pitäjä, Pühajärv
Se oli eräs ihmeellinen päivä, jolloin koko Etelä-Viro oli pilvessä, paitsi Otepään ja Pühajärven alue, vaikka myös tänne oli jo saapumassa etelästä suuri pilvimassa valtavalla myrskytuulella, joka uhkasi paiskata maahan koko marraskuun aikana koristellun valkean peitteen. Säänmuutoksen pilvivyöhykkeen eteen syntyi aurinkoa ympäröivä koristeellinen halo kuin taivaallinen kosketus hyvästelyksi. Seuraavana aamuna selvisi, että minun ei pitänyt jättää hyvästejä vain kauniille valolle ja nätin lumisesti koristellulle luonnolle, vaan myös isoäidilleni, joka poistui keskuudestamme tuona samaisena valokuvauspäivänä. Eiköhän hän sinne niin kauniiden ilmiöiden syntymaahan lähtenytkin.
Sukukansojen palkinto
Suuri kivi keskellä jokilaaksoa. Sven Zacek
Pyhä vuori Nammatj
Rapa-joen laakso (Rapadalen), Sarekin kansallispuisto, Ruotsi
Saamenmaalla (Ruotsissa) Sarekin kansallispuistossa sijaitsee saamien pyhä vuori Nammatj. Se on keskellä Rapa-joen laaksoa kohoava kallio, jota voi ihmetellä jokilaaksoa molemmin puolin reunustavilta vieläkin korkeammilta kallioilta. Sarekin kansallispuistoa pidetään Euroopan viimeisenä todellisesti villinä paikkana.
Kuvassa on syysiltainen näkymä, jonka on tehnyt dramaattiseksi paikalle ominainen vaihteleva sää vesisateineen ja auringonpaisteineen.
Nuorten palkinto
Hiisimetsän vahti. Erminia Batista (9)
Väkran hiisi
Viro, Saarenmaa, Valjalan pitäjä, Väkran kylä
Vanhan murtuneen hiisipuun juurella elää vahti. Kuvaan tallentuivat hänen nenä ja silmät. Päässä hänellä on kiintoista kruunu. Hän vahtii hiisitammia Hiien tilan portilla Väkran kylässä.
Suomen palkinto
Salapärane Kämmenkivi Pisa mäel. Miikka Miinala
Pisavaara, Kämmenkivi
Suomi, Kuopio, Pisavaara
Kuulin paikasta Suomen luonnon pyhät paikat-kirjasta. Menin käymään ystäväni kanssa paikalla ensimmäistä kertaa ja kokemus oli aivan mieletön.
Kirjassa:
"Pisa on entisen Nilsiän kunnan eli nykyisen Kuopion ja Juankosken kaupunkien rajalla oleva, noin 270m korkea kvartsiittivuori. Se on pyhä vuori, rajapaikka ja mainitaan jo Kalevalassa. Joukahaisen Väinämöisen kilpalaulannassa Joukahainen esittelee tietojaan seuraavin säkein:" "Tieän puut Pisan mäellä, Hongat Hornan kalliolla: Pitkät on puut Pisan mäellä, Hongat Hornan kalliolla..." "Voitto Viinasen nimistötutkimuksen mukaan Pisa on ollut kolmen eri peuranpyytäjien ryhmän, kainuulaisten, karjalaisten ja savolaisten, käyttämä metsästyspaikka ja pyhä vuori. Asiaa tukee myös vanha perimätieto, jonka mukaan vuorella on kolme uhripaikkaa, Pirunkellarin luola, Uhrikallio ja mustavalkoinen kivialttari. Uhrikallio on myös rajapaikka. Se on Ruotsin ja Venäjän välisen Täyssinän rauhan (1595) Rajakallio. Siihen on hakattu Ruotsin kruunut, Venäjän ortodoksiristi, vuosiluku ja rajaa vetäneiden miesten nimikirjaimet. Rajapisteen perusteena oli paikan näkyvyys ja pyhyys. Vuori näkyy laajalle ympäristöönsä. Pyhän uhrikallion sijainti oli yleisesti tunnettu, eikä siihen pantua rajaa kukaan tohtinut siirtää tai kiistää." "Perimätiedon mukaan Pisa on voimapaikoista mahtavin. Mitkään kirot eivät ole siellä voimassa, vaan ne jäävät vuoren juureen, kun kirottu ihminen nousee vuorelle. Tämä johtuu siitä, että Pisaa hallitsee väkevä vuoripiru, joka ei valtapiirissään muiden taikoja salli. Pirunkellarissa taas asui toinen piru, joka oli hävinnyt taistelun Pisan valtiudesta. Taistelun voittaja karkotti hävinneen pirun luolaan ja käytti sitä palvelijanaan. Taistelun hävinneen pirun kyynelistä tuli luolan seinille vuorikiteitä. Nykyisin luolassa ei ole enää vuorikiteitä. Ne ovat jo yli 100 vuotta sitten häipyneet luolassa vierailleiden taskuihin. Pirunkellarin tienoo on osin kärsinyt ihmisten toiminnan takia. Juankosken ruukki louhi luolan lähialueella olevaa, moroutuvaa kvartsiittia rautasulaton kuonanmuodostajaksi. Tietäjät käyttivät Pirunkellaria etenkin nuorten naisten lapsensaantia ja heidän naimakelpoisuuttaan parantavaan taikuuteen. Muuan körttiukko suuttui 1860-luvulla näistä pakanallisista taikamenoista niin, että päätti tuhota koko paikan. Hän kasasi luolan täyteen puita ja latoi luolan suuaukolle vielä ison kasan rankoja. Sitten hän tuikkasi puut tuleen. Luola ei tuhoutunut, mutta paljon jäljet näkyvät kalliossa vielä nykyäänkin." Suomen luonnon pyhät paikat. Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, 2017
-
Kämmenkivi näkötornin läheisyydessä on suuri lohkare, joka on asettunut tasapainoon kalliosärmien väliin. Tarinan mukaan se on myös initiaatio- eli aikuistumisriitin suorittamispaikka. Kiven alitse kulkeminen vaati rohkeutta ja voimakkuutta. (https://www.luontoon.fi/pisa/nahtavyydet)
Hiiden palkinto
Pühajõen suussa. Märt Nigu
Pühajõgi, Pühaorg
Viro, Virumaa, Jõhvin pitäjä, Pühajõen kylä
Ikuistin Toilan laakson puistossa kirjavaa syksyä.
Pyhän puun palkinto
Tammi isoisänä. Tõnis Argus
Karjaveren tammi
Viro, Harjumaa, Vaskjalan (Jürin) pitäjä, Vaskjalan kylä
Jos tammi osaisi puhua, hän kertoisi monta vanhaa ja kiinnostavaa tarinaa. Istuisin tammen alla ja kuuntelisin. Ja jos kysyisin tammelta tulevaisuudesta, hän hymyilisi ja sanoisi, että älä huolehdi, on ennenkin nähty jos jonkinmoisia aikoja, eletty ja jääty eloon.
Pyhän kiven palkinto
Sama iho. Kaisa Nele Hendla
Välgukivi
Viro, Harjumaa, Kuusalun pitäjä, Tammistun kylä
Keväällä vuonna 2024 päätimme ystävättärien kanssa yhdistää voimamme ja tutkia, tallentaa ja ääninauhoittaa pyhiä paikkoja yliopiston työnä. Tammistun kylän Välgukiveä (Titekivi) on perinteen mukaan iskenyt salama. Suuri kivi, nyt jo kahdeksi lohjennut, kaunistaa merenrantaa. Olemukseltaan hyvin taianomainen puolittunut kivi. Sen vieressä olevat puut oli peitetty samalla peitteellä kuin itse kivikin. Kaunis symbioosi kahden maailman välillä.
Pyhien vesien palkinto
Sini-musta-valkoinen Jägala. Sven Zacek
Jägalan vesiputous
Harjumaa, Jõelähtmen pitäjä, Koogin ja Jägala-Joan kylä
Jägala näyttämässä varhaiskeväisiä voimiaan Viron lipun väreissä. Jägalan vesiputouksen perinne: https://www.folklore.ee/pubte/ajaloolist/joe/joe.html
Luonnonsuojelun palkinto
Vanhan-Võromaan pyhän paikan palkinto – Palkinnon valitsi Võron Instituutti
Tamme-Laurin tammi revontulien alla. Urmo Paju
Tamme-Laurin tammi revontulien alla. Urmo Paju
Tamme-Lauri tammi
Viro, Võrumaa, Urvastõn pitäjä, Urvasten kylä
Yhtenä toukokuisena iltana luvattiin voimakkaita revontulia. Päätin ottaa riskin ja menin Tamme-Laurin tammen luo, vaikka valokuvaamisen suunta tämän valokuvan tapauksessa on etelään. Onneksi oli niin voimakkaita revontulia, että suoraan etelään oli tämmöinen leikki. Minun kannalta varmasti voimakkaimmat revontulet, mitä olen nähnyt ja tämmöisen kuvan ottaminen toiseen kertaan tulee olemaan todella raskasta ellei peräti mahdotonta.
Antien palkinto
Syksyinen Tohkrin Tammetsõõr. Birgit Masing
Tammetsõõr
Viro, Võrumaa, Vahtsõliinan pitäjä, Tohkrin kylä
Tohkrin kylässä on pyhä paikka nk. Tammetsõõr ja Ilmamäen lähde. Tammetsõõr eli Tammelump on 20 m halkaisijaltaan oleva tammikehä, jonka keskellä sijaitsee uhrikiviä. Tammetsõõrissa esitellään nykyisin nk. länsi- ja itäporttia, jotka ovat puukehässä olevia suurempia välejä. Meidän sukukansalta udmurteilta tiedetään tapa: itäportista tuotiin eläin tammikehään, jossa se tapettiin, liha keitettiin yön yli ja aamulla jaettiin länsiportin läpi lientä. Ei tiedetä, oliko näin myös Virossa, mutta Tammetsõõrissa on sopivat ”portit”. Tammetsõõrista 200 m päässä sijaitsee Ilmamäen lähde. ”Ilmamäen” nimi tulee mäen lähellä sijaitsevasta lähteestä, jonka vedestä ennustettiin säätä – vesi tummenee ennen sadetta. Lähde sijaitsee pienessä notkelmassa, jossa se muodostaa 10x30 m suuruisen lammen, jonka syvyys on 1-1,5 m.
Tapojen palkinto
Nuotio ja kyläkeinu kevätyönä Meoman hiisimäellä. Berit Petolai
Meoman hiisimäki
Viro, Tartonmaa, Tartun pitäjä, Meoman kylä
Kylämme tärkein kohta on Meoman hiisimäki. Käymme siellä yhdessä nuotiolla, keinumassa, juhlimassa, kuuntelemassa pöllöjen duettoja. Tässä valokuvassa on Meoman hiisimäki ja keinu kevätpyhänä nuotion kajossa. Yössä voi aavistaa kaksi hahmoa, jotka ovat jääneet viimeisinä istumaan mäelle...
Hiiden tuskan palkinto
Idiootit pyhässä paikassa. Sven Zacek
Lehmjan tammisto
Viro, Harjumaa, Vaskjalan (Jürin) pitäjä, Jürin taajama-alue
Lehmjan tammistossa kuljeskelu alkoi oikein hyvällä tuulella: puut olivat huikeita, paikoin peräti latvuksia myöten yhteen kasvaneita. Yhtäkkiä, oli keskellä tammistoa ikään kuin hieman avarampi kohta, jota reunustivat erittäin vanhat ja arvokkaat puut. Valitettavasti niitä jokaista oli häpäisty punaisella maaliruiskulla suihkutetulla hävyttömyydellä. Idiootit olivat käyneet pyhässä paikassa. Valitsin vähiten hävyttömän, joskin silti särähtävän törkeän ja painoin erittäin huonotuulisesti laukaisinta.
Perinteen palkinto - Palkinnon valitsi Viron Kansanrunoarkisto
Puun syleily – Kristin Kunz
Parantava mänty
Viro, Läänemaa, Karusen pitäjä, Metsküla
Parantavasta männystä ei tiedetä paljoa. Tosin paikallisilta kuulin, että eräs nainen, joka oli elänyt monta vuotta ulkomailla oli kotiin palatessaan kertonut, että hänen äitinsä kävi parantavan männyn luona, joka sijaitsee nykyisen koulun pihalla. Myöhemmin selvisi, että se saattoi olla myös eräs toinen mänty ja kukaan ei oikeastaan tiedä enää, onko kyseessä ylipäätään oikea puu. Siitä huolimatta halasin itsekin puuta ja tunsin sinä hetkenä todella suurta rauhaa ja yhteyttä luonnon kanssa.
[Vuonna 2019 Muinaismuistoviraston tilaamassa arkisto- ja kenttätyössä saatiin silti vahvistus, että kuvan mänty on perinteen tuntema parantava puu. Toki siellä saattoi kasvaa monta parantavaa puuta kuten naapurikylässä Saastnassa. Järjestäjä]
Terveyden palkinto
Jalkakipua parantamassa. Kairi Orav
Annemäen Annekivi
Viro, Setomaa, Vaaksaarõn seutu, Pelsin kylä
Annenpäivänä Annemäellä Annekivin päässä. Annemäellä on kaksi kiveä, joista ylempi, nurmikkoon hautautunut terveyskivi on lämmin myös kylmänä päivänä. Vaikka alempi kivi on tuotu 1900-luvulla anneiksi, pantiin tänään (7.8.2024) kolikoita pienelle kivelle. Kolikot häviävät sieltä aina. Kivellä on infotaulu, 20 m tieltä, Annemäen korkealla rinteellä Annemäen tilan kuusiaidan vieressä. Korkean koivun alla on kuulemma ollut myös vanha tsassouna. 100 vuotta sitten rakennettiin kivinen Pelsin tsassouna 200 m pohjoiseen päin.
Virumaan pyhän paikan palkinto
Kalluksen mänty auringonlaskun aikaan. Elina Kübarsepp
Hiisimänty, Hiisimäki
Viro, Virumaa, Torvastveren (Kadrinan) pitäjä, Kolun kylä
Kalluksen mänty auringonlaskun aikaan. Taustalla näkyy Väike-Kitlimägi, jossa sijaitsi perinteen mukaan Hiisimäki ja hiisimetsä.
Mulgimaan pyhän paikan palkinto
Võrtsjärven Vanasaar eli Tondisaar. Taavi Tenno
Viro, Viljandimaa, Tarvastun pitäjä, Võrtsjärvi
Silmäillessäni Viron pyhien paikkojen karttaa osui silmään, että yksi niistä sijaitsee keskellä Võrtsjärveä. Tarkemmassa tutkimuksessa selvisi, että siellä sijaitsee Vanasaar, joka verkosta löydettävän tiedon perusteella saattoi olla muinaisaikaan pyhän hiisisaaren sijaintina ja sinne oletettavasti lähetettiin maatilojen pyhistä paikoista häädetyt henget. Nykyään sinne on rakennettu pieni lepopaikka nuotiopaikkoineen ja venerantoineen. Valitettavasti saarelle ei onnistunut nousta maihin, mutta se oli silti niukasti lähimpään kuivaan maahan (Rannaküla) riittävän lähellä päästä paikalle lennokin kanssa, ottaa joitain kuvia ja nipin-napin tulla takaisin.
Saaren pyhän paikan palkinto
Viron muotoinen aukko. Sven Zacek
Põhjatu auk
Viro, Hiidenmaa, Käinan pitäjä, Kolgan kylä
Kävimme kesällä perheen kanssa Hiidenmaalla ja ennen lähtöä silmääni osui erittäin houkuttelevan nimen omaava pyhä paikka eli Põhjatu auk (Pohjaton aukko). Sitä piti mennä oikein katsomaan. Tie sinne oli pitkä ja kuoppainen, onneksi niistä yksikään ei ollut pohjaton. Parhaimman näkymän antoi lennokin otos, jolla Põhjatu auk muistutti Viron muotoa.
Läänemaan pyhän paikan palkinto
Tammen vartija Salumäen luoteisrinteen päällä. Marek Laimets
Salumägi
Viro, Pärnumaa, Kirblan pitäjä, Kloostrin kylä
Tammen vartijan oksista piirtyy kuusikulmainen merkki. Kloostrin Salumägi tunnetaan pyhänä paikkana, sen alla kasvavat hiisitammet. Jossain mäen alla pitäisi olla myös Vanapagana kivi (Pirun kivi). Törmän ääriä elävöittävät tammien lisäksi lehmukset.
Maailman pyhän paikan palkinto
Pyhä hiisi järven rannalla. Vadim Madijarov
Pyhä hiisi
Venäjä, Baškortostan, Miškinin piiri, Novokljutševon kylä
"Isoisoisäni Esykii, Novokljutševon kylän luonnonuskon palveluksen vetäjä, pidätettiin. Hänen päästyään kotiin oli hän mustelmilla ja naarmuilla. Hän sanoi naiselleen – ”mennään tuomaan olkia”. Ja he toivatkin olkia. [Ennen asetettiin Virossakin kuolevat pitkille oljille] Isoisoisä asettui maate penkille ja nukahti. Ja niin hän poistui.
Mutta kylällä levisi huolestuttava uutinen – hiisi järven rannalla hakataan.
Mahdotonta! Me emme salli sitä. Kiroamme! He eivät uskalla!
Mutta hiisi käskettiin hakata samaisen kylän miesten voimin. Miten?!
Koska jos miehen kirves koskee pyhää puuta, katoaa sen miehen suku maan päältä.
Silloin naiset päättivät – se tarkoittaa, että meidän pitää tehdä se.
Ja Jumo antoi naisille viisautta – he eivät hakanneet metsikköä, vaan painoivat nuoria puita maahan ja ne, jotka olivat voimakkaampia, otettiin alas ja painettiin myös maahan. Kaukaa näytti siltä, että käsky on täytetty. Puut eivät kahisseet, niitä ei näkynyt korkealla mäellä. Eli kukaan ei rukoile.
Ja puut nousivat pystyyn. Ja yhdestä koivusta kasvoi kolme, viisi, seitsemän, yhdeksän koivua!
Tämän tarinan, joka tapahtui 1900-luvun alussa Novokljutševon kylässä, kertoi minulle isoäitini Ojaltše, palveluksen vetäjän Esykiin tytär." https://vk.com/wall-225279030_195
Liikkuvan kuvan palkinto
Raikas jäinen Pangan rantatörmä Saarenmaalla. Marko Palm
Pangan rantatörmä
Viro, Saarenmaa, Mustjalan pitäjä, Pangan kylä
Tuona raikkaana helmikuisena aamuna oli ilma niin jäistä, että meri höyrysi. Ilman lämpötila oli alle -15 astetta. Mutta Pangan rantatörmä oli sievässä talvisessa juhla-asussaan niin kaunis, että lähetin lennokin ilmaan ja tavoitin osan siitä filminauhalle.
Liikkuva kuva – nuoren yllättäjän erikoispalkinto
Keinun tarina ja minun laulu. Inriid Leini
Hiiemägi
Viro, Tartonmaa, Tartun pitäjä, Meoman kylä
Meoman hiisimäki sijaitsee minun kotipaikassa, tien toisella puolella taloltamme. Kutsumme itse tätä kaunista paikkaa keinumäeksi. Käymme siellä toki koko kylän voimin pyhinä. Olen siellä äitini kanssa käynyt keinumassa todella pienestä pitäen nykyaikaan asti. Myös minun kaksi nuorempaa siskoani on jo hyviä keinujia. Laulamme yhdessä ”Eia, Tuia” keinulaulua ja makaamme selällämme keinussa, äiti työntää meille vauhtia. Niin on kiva seurata liikkuvia puiden latvoja. Välillä tulee miellyttävä uni. Todella pienenä torkuinkin keinulla. Muistan sen näkymän ja tiedän tämän laulun – puiden latvat ja taivas keikkuvat kanssani ja itse hyräilemme aina vaan ”anna keinun mennä!”. On hyvä ja varma tunne niin leijua keinussa. Tein siitä pienen elokuvan, kuinka keinun keinumäellä ja laulan. Jotkin puut ovat vielä vihertäviä, toiset jo keltaisia. Niin kuin keinuisi kesästä syksyyn. Näin keinumassa käydessäni kasvan vähitellen suureksi. Äiti soittaa taustalla munniharppua ja antaa minulle vauhtia. Tämän keinun on rakentanut isäni, minä oli hieman apuna. Edellisen keinun rakensivat isoisäni ja isoäitini. Keinun pienenä vanhassa keinussa, nyt tosin tässä uudessa, joka on rakennettu joitain vuosia sitten.
