HIITE MAJA

Yleiskategorian pääpalkinto (1000 €)

Metsän sydän. Hans Markus Antson

esikoht dji 0070 20201015 tillu

Viro, Harjumaa, Kosen kihlakunta, Saulan kylä
Saulan Siniallikad (Siniallikas)


Muinaisille virolaisille Siniallikad-lähteillä oli parantava vaikutus ja ne tunnetaan uhrilähteinä. Siten voi sanoa, että kyseessä ovat Viron kansankulttuurissa erittäinkin tärkeät luontokohteet. Samoin on muinaisille virolaisille metsä ollut todella tärkeällä sijalla, tarjoten meidän esivanhemmille ruokaa ja suojaa. Niin voisi kuvainnollisesti sanoa, että Saulan Siniallikad on kuin metsän sydän, jonka ympärillä ovat metsä sekä ihmiset kerääntyneet. Sitä paitsi ylhäältä katsottuna näyttää Siniallikas todellakin sydämenmuotoiselta! Kuva tuli otettua yhtenä eritäin rapsakan kylmänä tammikuun aamuna, kun puut olivat härmän peitossa. Tämä on erityinen vielä senkin johdosta, että pakkasasteiden takia enemmistö vesistöistä on jäätynyt kiinni, mutta lähteelle ominaisesti Siniallikas pysyy sulana. Kyseinen kuva on yksi kolmesta, mitkä kuuluvat sarjaan ”Metsän sydän”.


 

Maailman pyhät paikat

Uinuvan saaren tarinat. Svetlana Tarassova

Venäjä, Olhonin saari Baikaljärvellä

Pyhä paikka Olhonin saarella

Ammoisista ajoista asti on Baikaljärvi ollut pyhänä järvenä niille, jotka ovat asuneet sen rannoilla. Erityisesti burjaatit pitävät sitä pyhänä, jotka näihin päiviin asti pitävät sitä alkukodikseen. On paljon tarinoita, mitkä liittyvät vanhojen heimojen alkuperään järven rannoilla. Olhonin saari on Baikalin sydän, erityisen pyhä paikka burjaattišamaaneille. He kokoontuvat täällä yhteen Ižemei-mäelle toimittaakseen riittejä. Mäen huippu sijaitsee järven syvimmän haudan kohdalla,         sen juurta kuitenkin valvoo hirviömäinen karhu, koska perimätiedon mukaan siellä sijaitsee sisäänkäynti maanalaiseen kuningaskuntaan. Kesällä on täällä todella paljon turisteja, talvella kuitenkin suljetaan vierasmajat ja kahvilat, saari jää tyhjäksi. Muinainen Olhon muuttuu itsekseen. Aivan kuin elävä mystinen olento alkaa taas hengittää, vapautuu, heittää päältään pois kaiken ylimääräisen ja touhuavan. Saari uinuu. Vain paikalliset asukkaat valvovat sen rauhaa.


 

Hiisi

Pako juhlasta. Urve Hermann

Viro, Harjumaa, Vaskjalan (Jürin) kihlakunta, Lehmjan kylä
Lehmjan hiisitammikko

 

Kaikki tammet ovat kauniiti tanssimassa piirissä, mutta kahdelle puulle on yhtäkkiä tullut kiire ja ne ovat kääntäneet muulle juhlaväelle selkänsä paetakseen nopeasti tanssisalista. Jokin on ilmiselvästi pelästyttänyt ne. Ehkä hekin muistivat, että ei saa juhlia ja meluta, siitä voi seurata Ukkosen rangaistus (tai sitten esimerkiksi covid-19 puuska). Vanha legenda on elossa ja muistuttaa itsestään jatkuvasti.


 

Sukukansat (300 €)

Lättäjalan parantumista odotellessa. Olli Tasso

Suomi, Hämeenkangas, Jämijärvi

Kylmänmyllynlähde

Löysin tiedon tästä paikasta Internetistä kun selailin erilaisia retkikohteita. Paikka kuulosti mielenkiintoiselta, ja lisää luettuani selvisi että alueella olevien kahden lähteen vedestä on saatu apua erilaisiin terveysvaivoihin. Lopulta vierailin kuvan Kylmänmyllynlähteellä joulukuussa 2019. Aivan lähteen tuntumaan laskee hyväkuntoinen hiekkatie, jonka päässä on pienehkö parkkipaikka. Vierailupäivänä en kuitenkaan uskaltanut ajaa aivan perille saakka, koska lunta oli satanut edeltävästi sen verran runsaasti. Katsoin viisaammaksi jättää auton kauemmaksi ja tarpoa jalkaisin lähteen äärelle. Tuore lumi peitti onneksi kaikki aiemmat jalanjäljet, joten valokuvaaminen ja sommitelmien löytäminen kävi paljon vaivattomammin. Muita ihmisiä ei näkynyt, joten sain paikan kokonaan itselleni ja pääsin nauttimaan metsän hiljaisuudesta... Paikka sijaitsee Jämijärven Hämeenkankaan harjualueella, joka on seudun tärkeimpiä pohjaveden muodostumisalueita. Tämä Kylmänmyllynlähde sekä kahdensadan metrin päässä oleva Uhrilähde ovat yksiä monista harjun reunoilla sijaitsevista luonnollisista lähteistä, mutta Museoviraston Kyppi.fi -palvelun mukaan näiden kahden lähteen vedellä on katsottu olevan parantavia vaikutuksia. Perimätiedon mukaan lähteiden vedellä on parannettu muun muassa joitakin silmäsairauksia. Itselläni ei ollut tarvetta huuhtoa silmiäni, mutta huuhdoin jalkani huolellisesti kun liukastuin Kylmänmyllynlähteen viereisiltä pitkospuilta. En tiedä johtuuko siitä että en tohtinut uhrata mitään näihin upeisiin lähteisiin, mutta ainakaan toistaiseksi lättäjalkani eivät ole parantuneet huuhtelun tuloksena. https://www.kyppi.fi/to.aspx?id=112.1000013346 https://www.luontoon.fi/hameenkangas/luontojanahtavyydet


 

Terveys

Kumarrus uhrilähteelle. Hendrik Mändla

Viro, Viljandimaa, Paistun kihlakunta, Intsun kylä
Siniallikas

Kuva on otettu 2. syyskuuta 2018. Lähde on tunnettu muinaisena uhrilähteenä ja se on saanut nimensä kristallinkirkkaan veden ja omaperäisen sinisen sävynsä ansiosta, mikä johtuu pohjaan kerrostuneesta sinisestä savesta. Legenda kertoo sinisilmäisestä tyttölapsesta, jonka sanotaan upottautuneen lähteeseen kartanonomistajan häpäisemisestä johtuneen murheen takia. Lähteen sanotaan myös antavan piilotetun varallisuuden, jos seitsemän veljeä juovat vedestä yhtäaikaa. Sinilähteen vedellä uskottiin olevan vielä parantava vaikutus ja lähteeseen heitettiin uhrianniksi hopekolikoita.


 

Vanhan-Võromaan pyhä paikka

Kohtalosta piittaamatta. Kairi Kalmann

Viro, Võrumaa, Harglan kihlakunta, Harglan kylä
Püha pettai, Püha pedajas, Puugipettäi, Ohvripettäi

 

Ennen vanhaan kasvoi pyhä puu pienellä mäennyppylällä keskellä kynnettyä maata. Nykyään petäjän ympärystö on kuitenkin lohduton – puun vierestä kulkee Valga-Võru maantie ja joidenkin metrien päässä kohoaa neuvostoaikaisen huoltoaseman aavemainen raunio. Urheasti kestäneen männyn sanotaan olevan yli 300 vuotta vanha ja nähneen vaikka mitä. Sille on viety anniksi ruokaa, viljaa ja sidottuja nauhoja. Hääkulkueet ovat pysähtyneet puun juurella ja nuoret parit ovat pyytäneet siltä onnea yhteiselle tielle. Rahvas on kutsunut mäntyä myös puutiaispetäjäksi – arveltiin, että vanhan männyn oksissa piileskelivät kratit eli puutiaiset. Näin vietiin aamunkoin aikaan puutiaisille puun juurelle ruokaa, koska arveltiin, että puutiaiset auttavat ruokkijaansa. Samoin on arveltu, että jos katkoo pyhästä puusta oksan, vuotaa hänestä verta. Puu näkyy kadottaneen monta suurta oksaa, arvattavasti antaessaan periksi myrskytuulille. Harglan petäjä on ollut myös mallina ja sen on ikuistanut Ott Kangilaski kuivaneulatekniikallaan graafisella sivulla ”Vanha mänty Harglassa”.
Joka kerta, kun vierailen Võromaalla, vie tieni myös Harglan pyhän petäjän ohi. Tästä vanhasta puusta huokuu rohkeutta ja uljautta, urheutta ja lohtua. Toivon sille mielessäni voimaa kestää!


 

Vesistö

Yö Katun-joella. Svetlana Tarassova

Venäjä, Altain tasavalta, Tšujan reitti, Katun-joki
Katun-joki

Katun on ihmisille, jotka ovat asuneet sen rannalla satoja vuosia, pyhä joki. Altailaiset kutsuvat tätä jokea nimellä Kadyn-Suu, mikä tarkoittaa muinaisturkiksi ”hallitsijatarta, emäntää”. He palvelevat ja jumaloivat sitä vanhoista ajoista asti, uskoen, että se on henkien asuttama. Jokeen liittyy paljon tarinoita ja perinnettä. Aiempina aikoina oli paikallisen väestön keskuudessa kielto uida joessa, he uskoivat, että kuolleiden sielut tulevat joen veteen kolmantena päivänä kuoleman jälkeen ja käyvät läpi puhdistuksen siinä, ylittääkseen joen vaaralliset ja raskaat kosket.


 

Luonnonsuojelu

Puhekupla saaresta. Joonas Talvik

Viro, Viljandi- ja Tartumaan sekä Tarvastun ja Rannun kihlakunnan raja, Võrtsjärvi
Vanasaar (Tondisaar, Võnnsaar, Mulliksaar)

Tarvastun kihlakunnassa on tähän mennessä kartoitettu vain viisi pyhää paikkaa, näin ollen syntyi vuosi sitten Tarvastun lukion oppilailla (Reijo Silda ja Timo Lihu) ajatus valistaa yhteiskuntaa – itseään, koulutovereita, alueen asukkaita jm. – tutkimuksellaan ”Tarvastun kihlakunnan historialliset luonnontilaiset pyhät paikat”. Tästä kaikesta syntyi myös itsellekin kiinnostus pyhiä luonnonpaikkoja kohtaan. 23. toukokuuta 2020 kävin yhdessä koulun entisten oppilaiden kanssa kuvaamassa pyhiä paikkoja ja tutustumassa niihin lähemmin.
Tarinoita Tondisaaresta. Tarvastun puolella on pantu merkille, että Võnnusaar (Tondisaar) tuulettomalla säällä nousee ilmaan itsestään ja kelluu veden päällä. Tällaista ilmiötä pidettiin kummitusten aikaansaannokseksi. Myös pyhät puut, jotka hakattiin, ovat kuulemma etsineet suojapaikkaa Tondisaarelta. Niiden sanotaan kaatuessaan henkäisseen surullisesti: Nyt minun pitää mennä järveen, mutta siellä saarella on jo niin paljon sieluja, ettei siellä enää ole tilaa. (Merika Mäemets, 2001. Võrtsjärven ympäri)


 

Annit

Olhonin vartija. Vladislav Nekrassov

Venäjä, Olhonin saari Baikaljärvellä, Burhanin niemi

Mahtava niemi nukkui syvään jalkojen alla, mutta pään kohdalla syntyivät uudet maailmat. Kaikki tämä tapahtui Baikaljärven arvoituksellisimmassa ja energeettisesti voimakkaimmassa kohdassa – Olhonin saarella, Burhanin niemellä. Paikallisten kotiseutututkijoiden mukaan Burhanin niemi syntyi 1600-luvun lopussa, buddhalaisuuden Baikalin rannoille tulon jälkeen. Buddhalaiset burjaatit alkoivat kutsua Baikalin pääjumalaa Burhaniksi. Menneisyydessä järjestettiin niemellä palveluksellisia uhrituomisia Olhonin saaren henkien isännälle Ugute-Noionille, joka uskomusten mukaan sijaitsee niemellä luolassa ja oli Baikalin raivokkain ja kunnioitettavin jumaluus. Niemen vieressä pyhässä salossa poltettiin ja haudattiin šamaaneja. Samoin oli Šamaaniluolassa buddhalaispyhättö. Ohimenevät matkaajat laskeutuivat tässä aina ratsailtaan ja taluttivat niitä päitsistä, jotta kavioiden kopina ei herättäisi nukkuvia henkiä eikä häiritsisi šamaaneja.


 

Hiiden tuska

Viimsin Rauaallikas. Nadežda Mihhailova

Viro,Harjumaa, Viimsi, Lubja

 

Vielä vähän aikaa sitten solisi tässä Rauaallikas, mutta 2000-luvun ihmisille osoittautui se tarpeettomaksi ja he sulkivat sen rautaisen maanalaisen viemäriputken sisään. Ehkä joskus se myös vapautetaan???

 

 

 

 


 

Kivi

Bythan pyhä hiisi. Ilja Bunin

Venäjä, Sotši, Bytha
”Kivikaaos”, pyhä kivi, pyhä lehto

Koko metsä on jäänne muinaisesta ubyhien pyhästä hiidestä, ketkä elivät alueella vielä vähintään viisisataa vuotta sitten, ennen venäläisjoukkojen tuloa. Pyökit, lehmukset ja muut puut ovat sadasta kolmeensataan vuotta vanhoja. Salon keskellä on vanha luonnollinen kivenlohkare, joka on satoja tuhansia vuosia vanha. Luonnollinen muistomerkki ”Kivikaaokseksi” nimitetyllä maastokohteella on suunta auringonnousua päin.

Kerrotaan myös, että kivenlohkare itse sekä joukko kokkareita ympärillä eivät ole mitään muuta kuin itse jumalatar Bythan pyhättö. Bitha tai Bytha oli lintupäinen jumalatar, ubyhin heimon suojelija. Hänen toinen pyhättönsä, missä oli kotkapäisen jumalattaren basalttipatsas, sijaitsi Bythan pyhällä mäellä nykyajan Sotšissa. Ubyhin nimi Bytha liittyy pakanalliseen jumaluuteen. Historiallisissa lähteissä puhutaan suuren ja piene Bythan olemassaolosta. Pienemmän sijainti tiedetään – Louvren museo Pariisissa. Kirjavan kertomuksen siitä, kuinka se sinne sattui, esitti omana aikanaan abhaasikirjailija ja oppinut Bagrat Šinkuba kirjassa ”Viimeinen lähtijöistä”. Suuren Bythan sijainti on kuitenkin suuri arvoitus kaikille Sotšin aarteenetsijöille. Säilyneiden kuvausten ja paikannimien perusteella ei ole kukaan onnistunut vielä varmentamaan pyhän paikan sijaintia. Pitkien etsintöjen jälkeen meidän onnistui kuitenkin löytää yksi ubyhien pyhistä kivistä Bythan mäellä. Samoin on löydetty aukea, jossa vastaavasti Bagrat Šinkuban kirjalle ubyhit arvatenkin kokoontuivat ennen viimeisiä neuvotteluja tsaarin kenraalin kanssa. Seisoimme niiden puiden alla ja tuntui, kuin vuosisatojen takaa kuuluisi hevosten hirnumista ja aseiden kalinaa...


 

Perinne

Näkyykö kultakattila? Kairi Kalmann

Viro, Harjumaa, Vaskjalan (Jürin) kihlakunta, Sõmerun kylä
Möllallikas, Mölle allikas, Mölluallikas

Teistä kauempana, Harjumaan kolmen kihlakunnan kohtaamispaikan lähellä, suoheinämaiden takana sijaitsee Mölluallikas. Tästä vanhasta uhripaikasta tiedetään ennen kaikkea varallisuuteen liittyvää perinnettä. Möllallikas sijaitsee Sõmerun kylässä Matsun tilan karjamailla. Siellä lähteen pohjassa on kultakattila. Selvällä säällä sanotaan sen olevan selvästi nähtävissä, miten kulta sädehtii auringonvalossa. Ja jos joku haluaa sitä kultaa tuoda sieltä, hänellä on oltava seitsemän paria mustia härkiä ja seitsemän mustaa köyttä. Köysiksi on oltava seitsemän villaista kangasta. Ja joka kirkon kerjäläiselle on annettava viisi kopikkaa. Kerran on sanottu erään miehen menneen tuomaan sitä kattilaa sieltä. Kun kattila oli jo alkanut kohoamaan, mies sanoi, että minä en kyllä anna tämän rahan takia kerjäläisille viittä kopikkaa. Samalla hetkellä köydet olivat katkenneet ja kattila vajonnut takaisin. Jos ei usko, että se siellä on, se menköön ja katsokoon omin silmin. Tieto: ERA II 224, 301/2 (4) Jüri khk, Kurevere k, Möldre t – Elvi Loop, snd 1925 (1939)
Lähteeltä ovat käyneet tuomassa terveysvettä niin Sõmerun kylän väki kuin Pahklan asukkaat. Nykyään on merkitty tie lähteelle ja ympyränmuotoinen tie lähteelle ja takaisin tarjoaa oikein voimistavan luontoelämyksen.


 

Annit

Kanniston Uhrikivi. Markku Laitakari

Varsinais-Suomi, Maaria (Turku), Pajunkulma, Kanniston Uhrikivi
Kanniston Uhrikivi

III. Ja sitten oli kevät… Johan Calmin muistelot Katsomme kevättä… Tui, tui, pruu, Helka ja Heluna…, huusi mies, laiha tummapukuinen mies, lehmiaidan vieressä. Toinen mies meni suoraan kompostille katsastamaan miten komposti muhii. ¬Ihmettelin. –On se ihme, että kevät sittenkin tuli…, sanoi vanha nainen. Ainahan keväät tulevat toistensa jälkeen, ajattelin. Sota oli loppunut, oli kevät. Häkäpönttöauton savu tuntui vielä sieraimissa. Katsomme Herttaa… Heluna oli ruskea nutipää, länsisuomen lehmä. Vasikka oli väärinpäin Helunan vatsassa. Lääkäri yritti kääntää vasikkaa oikeinpäin, veti takajaloista. Vasikka putosi hervottomana navetan lattialle. Heluna nuoli sinistä vasikkaa. - Se elää. ¬– Sen nimi on Hertta. Keinosiementäjä oli käynyt syksyllä. Nikkilä radan takaa, toi keinosiemennyksen Suomeen. Hertalla oli punaisia laikkuja. Hertta on uuden ajan airut, ayrshir-vasikka, ensimmäisiä Suomessa. Katsomme Kevään pyhitystä… Maito oli laskeutunut Helunan utareisiin. Aili , Kanniston emäntä, lypsi lehmän, otti saunakipon ja kaato ternimaitoa kippoon, ja antoi loput Helunalle. Kuljimme peräjalkaa ylös rinnettä kolmen kiven luo. Kuppikivessä oli syvennys, johon kaadettiin ternimaito kevään pyhitykseksi. Hertta oli pelastunut. Markku Laitakari FM, 2017. Katsomme Kanniston Uhrikiveä… Aili Laitakari uhrikiven edessä Vili koiran kanssa Kannistossa. (Maaria n. 1960-luvulla, ©Markku Laitakari). Kuvakollaasi Kanniston tila (1937–2011) (© Markku Laitakari). Kuvassa: Aili, Markku ja Kaarle Laitakari, taustalle Vihtori Nyberghin muotokuva lehtihaastattelu (Rauhanpuolustaja-lehti n. 1952 ?) (© Markku Laitakarin kokoelmat). Aili Laitakari vei ternimaitoa lehmän poikimisen jälkeen uhrikivelle (1940-luvum lopulla), uhrina pellon hengille. Uhrikivellä on kuppikiven muoto. Kiviä on kolmen kiven muodostelma, joiden keskeltä nousee nykyisin pieni tammen vesa. Kivi sijaitsee ikiaikaisella Pajuntiellä Maarian pitäjässä Paimalankylän rajamailla, lähellä Saramäen kylän rajaa (Kapanalhonkatu 13). Lähellä kulkeva Pajuntie hevostie yhdisti Saramäen kylät ja Pajunkulman toisiinsa, sekä tietä pitkin mentiin Turkuun. Uhrikivi sijaitsee metsän reunassa alas laskevassa niittumaisemassa, peltojen yläpuolella. Aili Laitakari antoi lahjoja myös metsälle kantojen koloihin menninkäisille. Puut piti kiertää niin, ettei jäänyt puun vangiksi, palata aina samaa kautta ja samaa polkua. Matkalle lähdettyä ei saanut palata takaisin, jos oli unohtanut jotakin kotiin. Aili Laitakari uskoi vahvasti enteisiin, ennusmerkkeihin ja uniin. Unien selityskirjaa hän luki säännöllisesti, samalla kun kävi kristillistä kirjekurssia 1940-luvun lopulla. Ailin ja hänen äitinsä tarina… Aili Laitakari 1906¬–1995, os. Tervo, (Markku Laitakarin äiti) oli syntynyt Helsingissä 1906, Aili Tervo oli oppinut ruotsin kielen Helsingin Vanhassa kaupungissa. Perhe muutti yksikieliseen Ouluun 1910. Perhe muutti Tampereen kautta Turkuun. Perhe asui Kärsämäen ampumakentällä lähellä Pirunpesää 1920¬–1937-luvulla. He pitivät kioskia sotilaille. Aili Laitakari työskenteli Hellaksen karamellitehtaassa ja opiskeli Työväen opistossa filosofiaa ja sai erityisluvan (mustakirja) opiskella professori Uno Harvan johdolla Turun yliopistossa.



 

Puu

Jättiläisen tulo. Urve Hermann

Viro, Harjumaa, Vaskjalan (Jürin) kihlakunta, Lehmjan kylä
Lehmjan hiisitammikko

Joulukuun hämärässä, kun jo keskellä päivää katoaa valo, hirvittää olla pimeässä hiidessä hieman, silloinkin kun on ripoteltu maahan vähän valkoista lunta. Osuin tammijättiläisen kohdalle, minkä jalat muistuttivat eläimenkäpäliä. Käpälät astuivat päättäväisesti minua kohti, vaikka kyllä, sitä ainoata askelta tehdessään puu jähmettyi, kivettyi, muuttui patsaaksi, ei liikuttanut enää varvastakaan. Juuri niin kuin Lehmjan tammiston kaikki muutkin puut. Näin ainakin legenda kertoo.


 

Saaren pyhä paikka

Kivinen kohta. Kairi Kalmann

Viro, Hiidenmaa, Pühalepan kihlakunta, Suuremõisan kylä
Perustavan sopimuksen kivet

Muinainen hiisipelto on jalavien ympäröimä ja sen keskellä kohoaa vaikuttava kivikeko. Tähän sanotaan olleen tultu selättämään henkiä, tutkimaan taivaanmerkkejä ja etsimään suojaa korkeammalta taholta eli neuvottelemaan jumalan kanssa. Paikan sanotaan olleen myös vanha kalmisto. Legendan mukaan tässä sijaitsee Ruotsin kuninkaan Ingvarin hauta. Vuonna 600 sanotaan kuninkaan haavoittuneen Läänemaalla, paetessaan kuolleen ja tulleen tähän haudatuksi. Hautaan on kuulemma pantu myös mukanaolleet kultaesineet. Pühalepasta kertoo kuitenkin seuraava perinnetieto: ennen kristinuskon tuomista Hiidenmaalle on paikalla kasvanut suuri lepikkö, jossa rahvas on käynyt uhraamassa jumalille ja juhlimassa. Kristinuskon levittämisen yhteydessä hakattiin lepikkö, vain suuri ikivanha leppä jätettiin kasvamaan. Sen viereen haluttiinkin rakentaa kirkko, mutta kohdattiin vastarintaa. Päätettiin sitten, että näyttäkööt härät kirkon paikan. Pantiin vankkuri rakennuspuiden kanssa härkien taakse ja katsottiin, mihin härät jäävät seisomaan – siihen rakennettakoon kirkko. Härkien paikallinen kuski oli kuitenkin syöttänyt eläimiä aiemmin lepän alla, minkä takia härät jäivätkin pyhän lepän alle lepäämään ja kirkko rakennettiinkin sinne. Saanut nimeksi Pühalepa (suom. Pyhäleppä). Kansa kertoo, että kyseessä olisi paikka, jonne muinaiset merenkävijät toivat jumalten lepyttämiseksi onnenkiviä ennen lähtöä vaaralliselle matkalle. Talonpoikien ja kartanon suhteita tietävät ihmiset ovat sitä mieltä, että kyseessä olisi lisäviljan saamiseksi pakollisena työnä nälkävuosina kerättyjä kiviä kartanon pelloilta. On myös niitä, jotka yhdistävät kiviröykkiön kirkon rankaisemien ihmisten kokoamiin katumuskiviin, toiset taas pitävät sitä pronssikautiseksi megaliitiksi, mitä käytettiin tähtitaivaan ymmärtämiseksi – vähän niin kuin Stonehenge Englannissa. Kaikkein uskomattomin tarina kertoo kuitenkin siitä, kuinka saaren yksi pahamaineisimmista kartanonherroista, O. R. L. von Ungern-Sternberg päätti rakentaa tähän Egyptin esikuvan mukaan itselleen pyramiidin. Koska hänet lähetettiin murhasyytteen takia asumaan Siperiaan, jäi työ puolilleen. Tieto peräisin: paikallinen infotaulu ja verkkosivu hiiumaa.ee



 

Virumaan pyhä paikka

Tammen käyrä. Andres Trilljärv

Viro, Itä-Vironmaa, Jõhvin kihlakunta, Paulikun kylä
Tammiston hiisi

 

 

 

 

 

 


 

Nuorten pääpalkinto (200 €)

Esivanhempien puu. Radimir Kozlov (10 v)

Kuerla kysoto – pyhä koivulehto
Venäjä, Marinmaa, Oršanskin piiri, Bolšaja Oršan kylä

Minun isälläni on unelma, että meidän kylän lähellä sijaitseva hiisi heräisi taas eloon ja ottaisi vastaan ihmisiä. Nykyään hiittä ei käytetä, mutta ihmiset silti kunnioittavat sitä ja uskovat hiiden yliluonnolliseen voimaan. Täällä ei saa murtaa oksia, tappaa eläimiä, tehdä nuotiota eikä roskata. Joka hiidessä on ehdottomasti ensisijainen puu, mitä kutsutaan nimellä ”onapu”. Juuri sen isäni minulle näytti, kun kävimme hiidessä. Tämä puu – vanha lehmus, tuntui minusta todellisena jättiläisenä. Pitkä ja niin jämerä, että edes täyskasvaneen kädet eivät yletä puun ympäri. Hiidessä on erityinen hiljaisuus ja rauha. Minä pidän siitä, kun isä kertoo meidän kansan historiasta, mutta on vieläkin parempi, kun sen saa nähdä omin silmin.


 

Liikkuva kuva

Pärnamäen hiisi. Asso Puidet

Viro, Harjunmaa, Jõelähtmen kihlakunta, Jägalan kylä
Pärnamäen hiisi

Hän avaa silmät, kun Sinä tulet. Hän on Sinua odottanut koko ajan. Koko. Ajan. Sinä et näe, tajuat. Hän näkee. Hän tietää. Hän jää. Odottamaan Sinua. Hän avaa silmät, kun Sinä tulet.



 

 

Koko valokuvakilpailu: www.hiis.ee/kuva/fi/2020